maanantai 12. helmikuuta 2007
Viritys verkkopedagogiikkaan!
Tutustu jakson 2 johdantoon ja ota kantaa tässä ryhmäblogissa siihen, onko syytä puhua erikseen verkkopedagogiikasta. Mikä muuttuu, kun opiskelu tapahtuu verkossa? Miten se pitäisi opetuksessa ja ohjauksessa ottaa huomioon? Hyödynnä tällä (ja muilla) verkkokursseilla saamiasi kokemuksia. Mitä sinä opettajana/ohjaajana haluaisit välttää, jos toteuttaisit kurssin kokonaan verkossa?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
13 kommenttia:
Itse niin vähäisellä kokemuksella verkossa oppimisesta ajattelin ensimmäisenä että verkossa ollaan hyvin vahvasti verbaliikan varassa. Asiat kuten eleet, ilmeet, tunnetilat... hetkeen tarttuminen ja siitä oppiminen ( "kasvatustilanteet")jäävät pois tai ainakin vähenevät. Tosin sitten toisessa vaakakupissa on paljon muita vahvuuksia varmaankin ( tulee mieleeni esim. henkilöiden erilainen nopeus reagoida tilanteisiin- toiset tarvitsevat aikaa pohtia ennen vastausta ja toiset eivät.)Näillä ajatuksilla avaan ryhmäkeskustelun. Krisse
Hienoa Krisse! Mitä mieltä muut hauet ovat eleistä, ilmeistä ja tunnetiloista ? Onko verkossa näille sijaa ? Tuoko verbaliikka esiin tunnetta ?
Niinpä, sanojen sisältämiä sävyjä ei erota ellei kirjoittaja ole taitava. Töissä on monasti tullut hienoisia väärinkäsityksiä emaileissa, kun nämä yllämainitut elementit puuttuvat. Jonkun asian perille meno vaatii usein käytännön casen. Oletteko lukeneet Tommy Hellstenin Tietäjä-kirjoja? Niissä Einari vie Tommyn tilanteisiin, joissa ihmisen toiminnan taustalla vaikuttavat asiat tulevat näkyviksi. Tämä liittyy ainakin motivointiin. Miten motivoida heterogeenista osallistujajoukkoa, kun toiset tarvitsevat enemmän huomiota kuin toiset johtuen taustalla vaikuttavista tekijöistä? Luokassa näen kuka tarvitsee tukea. Kaikki eivät kehtaa kerjätä tukea ettei tule torjutuksi eikä joudu kokemaan hylätyksi tulemisen tunteita. Niin kauan on helppoa kun opiskelijat ovat vahvan itsetunnon omaavia, itseohjautuvia, tiedonjanoisia ja kunnianhimoisia.
Heitän nyt hyvin varovasti ajatuksen siemenen jokaisen oppijan sisimmässä olevasta henkilökohtaisesta tavoitteesta. Vai onko edes mahdollista sellainen näkemys, että kaikilla oppijoilla on jokin tavoite omaan opiskeluunsa? Tämän tavoitteen saavuttamiseksi jokainen työskentelee omalla tyylillään. Tavoite - niin pieni mutta niin suuri itu , jota kaikilta tarvitaan verkko-opiskelussa. Eli oma tavoite peilattuna opinnon tavoitteeseen. Mitkä ovat Sinun henkilökohtaiset tavoitteesi ? Miten ohjaaja aktivoi yhteisössä olevaa oppijaa oman tavoitteen saavuttamiseksi? Mitä sinä kaipaisit?
Itse olen käyttänyt nuorisoasteella verkkoa vain ja ainoastaan lähiopetuksen hyvänä kaverina: materiaalit, tehtävät, aikataulut jne. Eivät 15-15 vuotiaat vintiöt ole kypsiä itsenäisesti verkko-oppimaan - ei tuu mitään. Itse en siis hevin usko Heikin VirtuaaliDatanomi -hankkeeseen ko. ikäryhmässä.
Toisaalta on myös niin, että verkon avulla saa oppilaat kiinnostumaan asioista paremmin kuin perinteisen kirjan avulla. Valtaosa 'ei-tiedekorkeakouluun' tähtäävistä nuorista ei paljon kirjoista piittaa.
---
Usean nuoren miehenalun kyky ja halu kirjoittaa tekstiä on aika vaatimaton. Tekstiviestitykitystä pikemminkin. Eleet, ilmeet ja tunnetilat eivät kyllä välity...
Toisaalta olen pitänyt pelkästään chatin avulla oppitunteja - ja oppilaat ovat olleet aivan innoissaan - etten sanoisi hyperaktiivisia. Se oli hyvin hämmentävä kokemus.
Oppilaat kokevat chattailun positiivisena - keskustelut negatiivisena ympäristönä.
---
Ai niin - edellisen kirjotin mie eli juhak
Tuo Juhan chattailu-juttu oli mielenkiintoinen. Miten olet toteuttanut sen? Kaikkien osallistujien pitää olla paikalla samaan aikaan. Oletteko luokassa? Ei kai, koska mitä järkeä on chattailla samassa tilassa... vai onko siinä järkeä nuorten kanssa???
Henkilökohtaisesta tavoitteesta: jonkinlainen tavoite on ainakin alussa kaikilla. Tavoite voi muuttua matkalla. Toivottavasti kypsempään/opinhaluisempaan suuntaan. Uteliaisuutta ja hinkua päästä asiaan sisälle pitäisi jotenkin ruokkia, jos opiskelijoista valtaosa opiskelee opintojaksoa vain sen vuoksi että se on pakko suorittaa. Esim. eräs ulkomaanrekankuljettajia opettava opettaja on itse ajanut ulkomaanrekkoja. Hän on videokuvannut liikennettä tiellä, hänellä on valokuvia ja hänellä on kerrottavanaan kaikenlaista, jota on sattunut matkoilla. Kaikki nuoret miehet kuuntelevat haukottelematta eikä kukaan pyri tunnilta ulos ennen tunnin päättymistä. - Tämä on tietysti herkullinen aihe ja on ymmärrettävää miksi asia kiinnostaa. Mutta uskoisin, että tämä pätee aivan kaikkeen. Kun opettaja tuntee asian hyvin sisältä päin ja hän on tehnyt opettamiaan asioita "oikeassa elämässä", aihe eli luu saa lihaa ympärilleen. Loppu on kiinni kai enimmäkseen opettajan huumorintajusta ja kyvystä asettua aloittelijan asemaan sekä kyvystä tehdä ymmärrettäväksi avainasiat.
Ainakin itse olen sen kaltainen oppija, että minun on saatava konkreettinen käytännön esimerkki uudesta asiasta/ilmiöstä, jotta pystyn hahmottamaan mistä on kyse. Verkkoon on helppo laittaa videoita, kuvia ja äänitiedostoja asiaa havainnollistamaan.
Ritva
Hei haukikaverit!
Olen edelleen olemassa ja yritän jossain vaiheessa ehtiä osallistumaan keskusteluun ja saamaan sanaisen arkkuni auki. Se jää kumminkin aikaisintaan sunnuntaille, koska elämä on pelkkää sirkusta siihen saakka... Olen hengessä mukana :-) -Heidi-
CHAT: minä olin tosiaan kotona (pienessä flunssassa) ja oppilaat koulussa. Kollega kävi oven takaa välilä 'kuuntelemassa'. Kokeiltu 3 kertaa ja aina toiminut.
Kun olin opettajana samassa luokassa niin kukaan ei uskaltanut chatin kautta kysyä mitään...
Mistä johtuu, että opettajan läsnäollessa chattäily ei toimi ? -aki
Tässä vihdoin joitakin omia mietteitäni siitä, mikä muuttuu, kun opiskelu tapahtuu verkossa?
- sisältö muuttuu tavalla tai toisella dokumentoidummaksi, koska siihen pitäisi päästä käsiksi eri aikoihin ja eri paikoista. Siihen voi palata niin monta kertaa, kuin haluaa. Luokkaopetuksessa se, mitä opettaja tunnin aikana tekee ja puhuu on ”olemassa” yleensä vain sillä hetkellä ja siitä opiskelijalle jää mieleen mitä jää.
- verkossa kaikki on harkittava, pureskeltava ja pohdittava etukäteen vielä tarkemmin kuin lähiopetuksessa, koska hetken huumassa improvisointi vaikeutuu :-) Ja silti sisällön pitäisi joustaa yksittäisen oppijan tarpeisiin sekä antaa tilaa opiskelijoiden omille tuotoksille ja oivalluksille ja hyödyntää niitä.
- Yhteistyön ja verkon kautta käytävän kommunikaation tuomia lisäetuja ei pidä unohtaa, mutta toisaalta pitää ajatella kokonaisuus myös siten, että myös yksittäisen oppijan olisi se mahdollista suorittaa halutessaan omatoimisesti.
- yksiselitteisten ohjeiden antaminen on aina haasteellista – verkossa kaikki ohjeistus on mietittävä entistäkin tarkemmin ja entistäkin yksiselitteisemmin.
- Heidi -
Hieman kait myöhässä, mutta mukana ;)!
Olen kokeillut nuorisoasteen "kokeiluryhmäni " kanssa verkko-opetusta nyt kolme vuotta...alussa verkko oli lähiopetuksen tukena ja olimme jopa ATK-luokassa yhtaikaa ( tosi verkkoa..haa)...pikku hiljaa jakaannuimme ryhmiin ja hajaannuimme koululla...sitten jäimme kotiin, mutta samaan aikaan oltiin läsnä...ja nyt vimppa kurssini oli ajoitettu niin että deadlinet olivat viikoittain mihin mennessä...ja sujui tosi hyvin! Kasvatin siis heitä itsenäiseen verkko-oppimiseen...tai oikeastaan he itse olivat aktiivisia ja halusivat kokoajan itsenäisempää!
Ongelmia ei tullut ja kaikki osallistui ja jopa oppivat ;)!
Kyse kun on hiusalanopinnoista niin koko tutkintoa ei oikein voi verkkoon HEIKIN -malliin, mutta yhdistettynä työssäoppimiseen ja tyäpajoihin olisi "unelmani"!
Verkkopedagogiikasta ajatuksia...
verkossa tuntuu että pitää olla valmiimpi ja suunnitelmallisempi ope kuin luokassa ( jossa saatan soveltaa ja joskus myönnän jopa menneeni "soitellen sotaan" )!
Arviointi ja järkevät tehtävät tuntuvat vaikeilta...alkuun pyysin palauttamaan miljoonia bittejä tietoa ja meinasin sitten opena hukkua niihin...enkä oikeen osannut arvioida niitä! Sinänsä verkkopedagogiikkasta on hyvä puhua, koska samoja malleja ei voi (?) käyttää kuin luokassa!
Samoin verkko-opetus on tiiviimpää ja tuottavampaa tai siis ainakin aktiivisempaa....jos kaikki opiskelijat olisivat luokassa samanverran äänessä kuin verkossa niin olisi mahdoton ehtiä eteenpäin samassa ajassa!?
Opiskelijoiden verkko-kirjoittamistaidoista oli myös puhetta ...että osaavatko...sanoisin että osaavat kyllä, mutta opettajana ( ainakin minä) on harjoiteltava ihan uudenlainen kommunikointi kaikkine hymiöineen ja pisteineen ja merkkeineen...
vai mita ajattelee muut hauet??
Lähetä kommentti